Kun mikään ei maistu oikein miltään - psykologiset perustarpeet ja unelmointi

Välillä tuntuu melkein mahdottomalta raivata arjen keskellä tietään unelmointiin. Lähinnä sitä raahustaa asiasta toiseen tai survoo kiireellä tehtävälistoja tyhjäksi. Helposti myös humpsahtaa huoliajatuksiin. Unelmoiva mielentila tuntuu olevan yhtä kaukana kuin tähtitaivas!

Silloin kun mikään ei oikein maistu miltään on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten tähän tilanteeseen on tullut. Itse lähden hakemaan vastausta psykologisten perustarpeiden teorian (Ryan & Deci) eri ulottuvuuksia miettimällä. 

Autonomia, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen

Ihmisellä on neljä perustavanlaatuista psykologista perustarvetta: autonomia, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen*. Ne ovat avain sekä ihmisen hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden että motivaation kokemukselle.  Evolutiivisesti katsottuna ne ovat perustavanlaatuisia taipumuksia, jotka ovat vuosituhansien kuluessa edistäneet ihmisen selviytymistä. Tutkimusperusta asian taustalla on vahva: nämä ulottuvuudet eivät ole mitään ohimeneviä trendejä.

Kun psykologiset perustarpeet ovat kunnossa, ihmisellä on todennäköisesti asiat aika hyvin. Ne muodostavat kivijalan työssä koetulle tarmokkuudelle, omistautumiselle, tyytyväisyydelle ja energisyydelle. Sukelletaan tarkemmin näihin neljään ulottuvuuteen. 

Autonomia eli ihmisen kokemus siitä, että hän voi ilmaista itseään tekemisensä kautta. Ihmisellä pitää olla elämässään riittävästi vapautta valita ja toimia itse tahtomallaan tavalla, sekä tehdä itseään kiinnostavia asioita. Asioiden tekemisen pitää tuntua omalta. Työn tekemisen kontekstissa tämä tarkoittaa organisaation arvojen ja päämäärien sisäistämistä, ja halua toimia näiden mukaisesti. Se tarkoittaa myös riittävää vapautta valita millä tavoin tekee työnsä ja miten pääsee sille asetettuihin päämääriin. 

Kyvykkyys on puolestaan yksilön kokemusta siitä, että osaa työnsä ja saa asioita aikaan. Näiden tarpeiden saavuttamiseksi pitää työssä poistaa esteitä onnistumiselle ja aikaansaamiselle, löytää riittävän haastavia työtehtäviä sekä mahdollisuutta kehittää osaamistaan, jotta osaaminen vahvistuu ja pysyy ajan tasalla. 

Yhteisöllisyys on sitä että kokee yhteyttä toisiin ihmisiin ja välittää heistä vastavuoroisesti. Tarvitsemme myös työpaikalla tunnetta, että ihmiset välittävät meistä sellaisina kuin olemme, ihmisinä eikä resursseina. "Välittämisen kokemus työpaikalla syntyy keskinäisen arvostamisen ja yhteishengen kautta", kirjoittavat Frank Martela ja Karoliina Jarenko viisaasti.

Hyvän tekeminen tarkoittaa tunnetta, että voi työnsä kautta vaikuttaa myönteisesti muiden ihmisten elämään. Joko omien työkavereiden elämään, asiakkaiden elämään tai yhteiskunnassa laajemmin. Hyvän tekeminen sataa myös vahvasti omaan laariin tuomalla hyvinvointia omaan elämään. Kun tekee hyvää, saa hyvää.

Korjaavat liikkeet ohjaavat kohti unelmia

Kun mikään ei maistu oikein miltään ja unelmoinnin mielentila on karannut kauas, löydän poikkeuksetta syyn tunnelmiini reflektoimalla perustarpeiden tyydyttymistä elämässäni juuri sillä hetkellä.

Perustarpeiden toteutumisen pohdinta muistuttaa rakkakivikolla kävelyä: kivi jolle jalkani laitan saattaa nojata lujasti alla oleviin kiviin, tai sitten se on kiikkerä. Kivikko voi olla myös tänään erilainen kuin eilen: arkipäiväisten sattumusten vuoksi perustarpeiden toteutuminen arjessa voi vaihdella päivittäin. 

Kun havaitsen jalkani alla huojuntaa lähden pohtimaan erilaisia korjaavia liikkeitä, joita voi olla monentasoisia: onko minulla tämä tunne vain tänään jolloin riittää että ylitän kiven varovaisemmin, vai onko tunne pidempikestoinen ja eteenpäin meneminen vaatii uutta reititystä? Perustarpeiden huojuessa olen joskus vaihtanut työpaikkaa, toisessa tilanteessa hakeutunut uusiin työtehtäviin ja kolmannessa vain kohtauttanut hartioitani ja hyväksynyt, että tänään on näin. 

Miten perustarpeet sitten liittyvät unelmointiin? Kuten blogin alkupuolella totesin, perustarpeiden tyydyttyessä asiat ovat melko hyvin. Kun asiat ovat melko hyvin, olemme toiveikkaita ja kykeneviä unelmoimaan. Perustarpeiden reflektoinnin prosessi jo sinänsä ruokkii unelmointia. Sen tavoitteena on löytää tapoja mennä kohti parempaa tarpeiden tyydyttymistä omassa elämässä - eli uskallusta unelmoida paremmasta.

Lähteet:

Kirjoitus pohjaa suurelta osin Frank Martelan & Karoliina Jarenkon kirjaan: Draivi - voiko sisäistä motivaatiota johtaa? Alma Talent, Helsinki 2017.

Kaksi keskeistä psykologisten perustarpeiden teorian lähdettä:

Ryan & Deci (2000): Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68-78.

* Ryan & Decin alkuperäinen psykologisten perustarpeiden teoria huomioi autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden merkityksen. Hyvän tekeminen on tullut mukaan teoriaan Frank Martelan ja Richard Ryanin tutkimustyön ansiosta: Martela, F., & Ryan, R. M. (2016). The benefits of benevolence: Basic psychological needs, beneficence, and the enhancement of well‐being. Journal of Personality, 84(6), 750–764